Cars-kakku

Mulla oli tähän alkuun taas jotain tosi henkevää sanottavaa, mutta se ajatus katkes ku kananlento. Höm, mitähän se oli... No, oli mitä oli, niin tein sellasen kakun, jonka päälle toivottiin Cars-kakkukuvaa. Vaikka sitä kuinka mainostettiin, että jos sen laittaa tarpeeksi ajoissa kakun päälle, kuprut tasoittuvat. No jaa, ainakin mun kuvassa oli kupruja vielä monen tunnin päästä. :S

Täyte oli taas kerran varastettu Kinuskikissalta eli se piti sisällään Flora Vispiä, vaniljatuorejuustoa ja suklaatia. Laitoin myös vinkin mukaan Lemon curd -tahnaa ja ainakin itse tykkäsin. Koristelut ja pursotukset olivat nyt niin ja näin, kun piti viime hetkellä vielä kipasta kauppaan ja lykätä reunoille perinteiset kermavaahdot toisenlaisen suunnitelman sijaan. Syy viime hetken muutokseen on tässä:
YRITIN tehdä Unelmakakut-kirjan ohjeen mukaan unelmavoikreemiä, mut ainaki mun kohalla siitä tuli lähinnä painajainen. Tehostin jo pilalle mennyttä tavaraa värjäämällä sen ällöttävän väriseksi maksimoidakseni turhuuden. Eli, ohjeessa oli 6 munanvalkuaista, 5 dl sokeria ja 400 g voita ja seoksesta olisi pitänyt tulla "hyvin ilmavaa". Jaahas. Tuli aikas luirua. Jos jossain tätä mun blogia lukee sellanen, joka osais kertoa, että missä meni vikaan, niin neuvoja otetaan avosylin vastaan.
Ai niin, nyt mä muistin, mitä mun piti höpistä: mulla on blogitilaaja! Vau! Mun blogin voi siis tilata osotteessa http://www.blogilista.fi/. Ja jos oikein nörtiks joku päivä ryhdyn, niin ehkäpä saan sen vielä joskus linkiks jonneki tonne minne lie... Nyt koisimaan, Gute Nacht!

Berlin, Berlin

Mä tiedän, että Berliinin reissusta on jo pieni ikuisuus, mutta kyllä siltä reissulta otettuja kuvia kehtaa esitellä jälkijunassakin. Seuraavassa siis kymmenen päivä matka tiivistettynä ja höystettynä vaan muutamalla kommentilla. So, ich weiss, dass ich meine Reise nach Berlin schon seit ewig lange gemacht hat... Aber, die Fotos kann man doch ein bisschen hinterher vorstellen. Jetzt könntet ihr die zehn Tage in ein paar Bilder und Wörter sehen.

Parizer Platzilla oli aika paljon porukkaa ja hässäkkää. Da war viel los am Parizer Platz.

Pätkä Berliinin muuria. Ein teil von Berliner Mauer.

 

Trabi!!

Stadium.

Uskomaton satasen finaalitulos! Die unglaubliche Ergebnisliste von Männer 100 m!

Jelena Isinbajeva venas, että pääsis joskus hyppäämään. Turhaan. Jelena Isinbajeva wartet um zu springen können. Umsonst.

Viktoriapark.

Bolt kameroiden piirittämän huikean 200 metrin ennätyksensä jälkeen. Bolt rund um Kameramänner nach dem tollen 200 meter Weltrekord.

Steve Hooker hyppäsi kaksi kertaa. Kannatti. Steve Hooker sprang zweimal und es hat sich gelohnt.

Panda oli ujona. Der Panda war schüchtern.

KNUT!!

Marjakimara vol. 2

Huh, mä oon kyllä onneton blogin päivittäjä! Mut ehkä mä saan anteeks ees jotain, ku yritän työpäivän jälkeen nähdä kavereita ja urheilla eli tehdä aavistuksen tärkeämpiä asioita. Ei sillä, etteikö tää bloggaaminen oo tärkeetä, mut ainaki mulla jotkut asiat menee priorisoinnissa sen edelle ja jostain täytyy joustaa.

Tein marjakimara-kakun uudestaan, mutta erilaisella täytteellä. Tarkka ohje löytyy täältä, tässä vain ainesosat:

Vadelmainen moussetäyte:
5 liivatetta
½ dl vettä
1 dl vadelmamehutiivistettä
250 g maitorahkaa
2 dl vispikermaa
1½ - 2 dl sokeria
2 dl vadelmia
vadelmamehua kostutukseen

Voitteko kuvitella, että siskonpoika söi tätä kakkua kolme lautasellista! Hänhän ei yleensä välitä kakuista, mutta nyt oli kuulemma just hyvää. (: Rasti seinään! Ja kakkuhan näyttää kuta kuinkin samalta kuin aiemmin:

Pikaiset päivittelyt

Mä en nyt turise tässä sen enempiä, koska olin sitä mieltä, että tänään meen nukkumaan viimeistään klo 23.15 ja aikarauta näyttää tällä hetkellä 23.14. Pahalta siis näyttää ton aikomuksen suhteen... Yritys se on huonokin yritys.

Mä oon täällä siksi, että mulla on kaikennäkösiä kesäkuvia näyttämättä. OMG. Joten tässä nyt jotakin satoa Sonisphere-festareilta, jotka oli joskus edellisessä elämässä suunnilleen. Illan päätähtihän oli Metallica, mut tuli nähtyä (tai siis kuultua lähinnä, kun seistiin jossain perhanan ruokajonossa ikuisuus...) Linkin Park myös. Sen kummemmitta kuvateksteittä ja sepostuksitta:

Oho, niitä olikin noin vähän. No, joskus vähän on enemmän, vai mitä? Nyt tää lähtee nukkumaan, kun kello näyttää 23.32. En siis ihan hulluna myöhästyny tavotteesta enkä kyllä tähän bloggaamiseen tällä kertaa käyttäny hirmusesti aikaa. (: Ens kertaan, mmoi!!

Veturikakku

Voihan nenä! Mun arkipäivät on menny lähinnä sitä kaavaa, että nukahdan illalla sohvalle ja herään siitä keskellä yötä pistäen merkille, että kaikki valot on päällä ja teeveessä menee joku megahuono chattikeskustelu. Pohjanoteeraus oli ehkä torstaina, kun nukahdin jo joskus seiskan jälkeen... Ei hyvä. Täytynee keskustella itseni kanssa ja pohtia, olisko syytä nousta sohvalta, silloin kun alkaa unettamaan. Hm, pohdinnan arvoinen asia.

Voisin vielä pari sanaa jakaa kanssanne mun maraton-kokemuksesta. Starttasin siis lähtöviivalle sunnuntaina 11.10 klo 11 tarkoituksena hilpasta koko 42,195 kilometriä. Vaan toisinpa kävi. Mun kohdalla matka jäi kesken reilun 30 kilsan kohdalla, kun elimistö ei kerta kaikkiaan ollu enää messissä. Jo kilometri aiemmin olisin halunnut pysähtyä ja mennä maate viereiselle nurmikolle, niin puhki olin ja niin jumissa mun vasen reisi siinä vaiheessa oli. Myös mun syke oli jotain järkyttävää tolle matkalle, lyhyemmällä matkalla 185 on ihan normaalia, mut tossa olis ollu vielä 12 kilsaa jäljellä... Oon yrittäny analysoida asiaa ja tullu siihen tulokseen, et ns. omaehtoinen keskeytys oli varmasti järkevää, koska veikkaan, et myöhemmin mun reisi olis saattanu krampata ihan kunnolla. Ja voi olla, et oisin ton korkeen sykkeen takia liikkunu hetken päästä jossain hämärän rajamailla ja joku ois voinu vetästä mut reitiltä pois. En halunnu maratonista mitään sellasta kokemusta, että siinä ei mun elimistölle oo mitään järjen hiventä, varsinkaan kun tavoiteaika ei oo mikään 2.30. No joo, ehkä nää kuulostaa monista ihan turhilta selittelyiltä, mut ite uskon keskeytyksen olleen ainoa vaihtoehto ja alan olla asian kanssa sujut. Olin nimittäin vasta toinen keskeytys ever. Luulen siis tietäväni, millon oikeesti tuntuu pahalta.

No mutta, tarkoitus ei ollut pelkästään syntyjä syviä kertoa, vaan kertoa tarkemmin yhden kakun sisällöstä.

En oo mitenkään tyytyväinen kakun ulkonäköön, en laisinkaan. Jotenkin se on kiirehtimällä hutastu. Mut ohessa kuitenkin ohjeet täytteisiin, joita käytin:
Appelsiini-toffeetäyte:
3 dl vispikermaa
200 g appelsiinituorejuustoa
2 dl toffeekastiketta
½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 liivatelehteä
½ dl appelsiinimehua

Olen muokannut ohjetta kahdesta Unelmakakut-kirjan ohjeesta.

Sitruunatäyte:
2,5 dl Flora vispiä
1 prk Sunnuntai sitruunatuorejuustoa
½ sitruunan raastettu kuori
3 rkl sitruunamehua
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunan valkuaista
2 liivatelehteä

Tämän ohjeen bongasin puolestani täältä. Nyt lähden syömään äitin tekemää ruokaa! (:

Hallihallo!

Möchte hier wieder was auf Deutsch schreiben. Hab doch nicht meine liebe deutschsprachige Freunde vergessen!! Überhaupt nicht! (: Momentan hab ich nur keine Ahnung, wo ich anfangen soll... Hab nicht so wirklich viel gemacht. Naja, hab ganz viel trainiert, weil ich noch irgendwann gute Kondition haben möchte. Im Sommer konnte ich nur an ein paar Wettbewerbe teilnehmen. Schade.

Im August (hm, wann hab ich wirklich letztes mal was erzählt...) war ich in Berlin für zehn Tage, weil ich die WM in Leichtathletik sehen wollte. Und war geil! Hab drei Weltrekorde gesehen und die Stimmung war unglaublich!! Hab so was nie erlebt. Hab mich auch in die Stadt Berlin verliebt, es war sehr super. Ich verspreche, dass ich später einige Fotos zeige und erzähle kleine Geschichte. Hoffentlich auch bald... Ich vermisse die Leute in Koblenz und es wäre super, dass ich noch eine Möglichkeit hab, da zu fliegen. Hab gedacht, dass ich in die Karneval gehen möchte. Wäre de Hammer! Muss mal später schauen.

Hab auch einen Job bekommen. (: Es dauert nur bis Ende dieses Jahr, aber es ist trotzdem besser als nichts! So, hier habt ihr wieder ein paar Fotos von September.

Marianne Crush -juustokakku

Ehdinpäs tänne vielä syyskuun puolella, hyvä minä!! Mun tavaksi on näköjään jo tullu höpötellä niitä näitä tähän alkuun. Enkä mä viiti tehä sääntöön poikkeusta tälläkään kertaa. Mä oon nimittäin pohtinu sitä, että miten ihmiset - tai siis tässä tapauksessa varmaanki lähinnä lapset - ajautuu harrastamaan jotain tiettyä harrastusta? Onko se enimmäkseen tuurista kiinni, tuleeko lapsesta taiteilija, älytön jalkapalloilija vai notkea balettitanssija? Vai onko se vanhempien innostuksesta kiinni? Mä olisin halunnu pienenä ruveta harrastamaan uintia, mutta siinä uintiseurassa ei ollu sillä hetkellä tilaa, kun meijän iskä sinne soitti. Jotenka mun lajiksi ei tullu uintia. Missähän sitäki olis tälläki hetkellä polskimassa, jos sillon tilanne olis ollu toinen?? Hm.

Joo, eli mulla on esiteltävänä enää YKSI kakku, joka ei oo koskaan aiemmin näyttäytyny täällä blogissa. Jipii. Kyllä mä vielä kohta saan teille kerrottua joka ikisestä tekeleestä jotain. (: Tein jokunen aika sitte juustokakun, jonka "juttu" on Marianne Crush -rouhe ja vadelmat.



200g Digestive-keksejä (Marianne Crush -pussin kyljessä suklaakeksejä)
50 g voita sulatettuna
2 dl vispikermaa
120 g Fazerin Marianne Crush -rouhetta
200 g maustamatonta tuorejuustoa (pussin kyljessä rahkaa)
5 liivatetta
1 dl vettä
400 g pakastevadelmia (ohjeessa myös mansikoita, mutta laitoin pelkästään vattuja)
1 dl sokeria
4 liivatetta
1 dl punaista mehua ->vadelmamehua
Idean noiden parin kohdan vaihtoon sain täältä. Tarkempi ohje löytyy siis myös Fazerin Marianne Crush -rouhepussin kyljestä. Tarjosin tätä kakkua muuten myös valmistujaisissanikin, mutta niistähän ei ole kuvia laisinkaan. :(

Kummallista

Mikähän siinä mahtaa olla, että ihmiset kovasti puhuu, ettei ne kato Big Brotheria, mutta siitä huolimatta ne tietää, mitä siellä on tapahtunu? Heh. Mä katon yleensä sunnuntain lähetyksen ja sit tooosi satunnaisesti jakson sillon, toisen tällön. Mut silti mä oon perillä sen tapahtumista. Se johtuu todennäkösesti siitä, että media jaksaa muistuttaa meitä ohjelman olemassaolosta. Argh. BB on kyllä niin vihattu ja rakastettu ohjelma, kun vaan voi olla. Aika näppärän formaatin ovat joskus kehittäneet.

Mulla on kuvia – kröhöm, kesäkuulta – esittelemättä. Joten muitta mutkitta seuraavassa kuvapläjäys Särkänniemestä. Tällee pääkaupunkilaisena on vaikeeta sanoo, että Särkkis olis jotenki parempi ku Lintsi, mut kai se kuitenki on. Ihan vähä. Siellä on eläimiiki! (: Plus että me syötiin lounasruokalassa ihan vaan lihapullii ja pottumuusia. Sellasta ne sais mun mielestä tarjota Lintsilläki. Nih.

Onkohan tällaselle junalle joku muuki nimi ku potnapekka???

Kaikki ei taida tajuta tämän jutun ideaa. :-D

Komiat on maisemat Näsinneulalta katottuna.

Nää oli siis niiiin söpöjä!!!

Alpakka oli fiilareissa.

Delfinaariossa pitää aina käydä.

NEMO!

Ps. Jos joku väittää, että bloggaaminen käy käden käänteessä: mulla meni tähän vaivaset 54 minuuttia. Prkl.

Marjakimara

Asensin tossa parisen viikkoa sitten ystäväni avustuksessa Google Analyticsin ja voi pojat, minkälainen salapolliisi mä oon! Analytics kertoo teistä muun muassa sellasta informaatiota, että käytättekö Internet Exploreria, Mozillaa vai mitähä. Kohta mää tiiän teistä kaiken! Kjäh kjäh.

No mutta, jotta nää mun jutut ei menisi ihan höpöksi, esittelen jälleen kerran yhden kakun. Oon hirmusen paljon jäljessä tässä kakkuesittelyprojektissa, mutta hiljaa hyvää tulee. Tässä siis kuitenkin yksi tuotokseni, tadaa:
Idea lähti Unelmakakut-kirjan ohjeesta "Äidin kukkalaatikko". En kuitenkaan halunnut päällistä kokonaan marsipaanista, koska se ei ole mun suurinta herkkua. Ja mikäpä olisi kesällä mukavampaa kuin tuoreet marjat! Pohja oli kääretorttupohja ja täytteenä kirjassa mainittu appelsiinivaahtotäyte:
3 dl vispikermaa
200 g appelsiinituorejuustoa
½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 liivatelehteä
½ dl appelsiinista puristettua mehua (mä vähän huijasin ja käytin ihan vaan appelsiinimehua)
Päälle sitten vaan marjoja niin paljon kuin sielu sietää! Ja tein muutaman auringonkukan ja gerberan koristeeksi. Koripunos- ja muut pursotteet olivat Flora Vispiä, sulatettua suklaata ja vaniljakreemijauhetta.

En oo muuten esitelly teille ollenkaan heinä- ja elokuun kuvia. Hupsista. Seuraavassa siis juli och augusti kuvina. Tarinoita taas tuttuun tapaan myöhemmin eli siis toooosi paljon myöhemmin. (: